Esimakua

Lusse kirjoittaa taas =D

Olemme olleet taas aktiivisia... viikko sitten. Kuvailimme uutta jaksoa. Videossa ystävykset köh köh lähtevät Dumledoren järjestämiin tanssiaisiin. Tulossa on mökötystä, kiljumista, kolmentunnin puhe ja tekemättömiä läksyjä. Ja jos joku ihmettelee miten kirjoitin Dumppelin nimen noin oikein kiittäkää Snapua, joka raapusti sen mun kattoon. ^.^

Tässä kuvia kuvauksista:

 

Snapu mököttää... tabletin kanssa

(by the way Heh mä tajusin vihdoinkin miten tätä yliviivausta käytetään ja tää on kivaa XD)

Yleistä liikuskelua

Kaunis peilikuva Bellasta, Lilystä ja minun suuruudestani.

Ensimmäinen versio Bellan tukasta.

Lily <3

Remus

Lily poseeraus +Siriuksen arvovaltaiset sormet, jotka näyttävät aivan siltä, kuin hän olisi juuri nappaamassa Snapu paperinukkea leikkeihinsä

Peterin rakas 

 Dumledoren puhe. Koko puhetta ei kuvattu, sen mahtavan pituuden ansiosta. Puhehan on siis kolmetuntinen ja tässä katkelma puheen kuvaamattomasta osasta:

- - Joka saa veden kimmeltämään kirkkaana kuin tähtitaivas alle hopeisen kuun ja tuomaan olkoot se valon suurenmoisen, jonka kaltaista ei ole nähty sitten vuoden 1682. Se vuosi oli hyvin mieltä kiehtova ja eeppisyydessään täydellisyyttä hipovan ainutkertainen, vailla ainuttakaan säröä, joka rikkoisi suuren täydellisyyden virran. On toki todettava sen puolesta, että hyvin olennaisesti maailmamme pyrkikööt kohti yhä suurempaa ja suurempaa epäjärjestystä. Vailla tauon taukoa se siihen pyrkii vaikka niin tuhottoman moni ihmissukupolvi ja eläinkunnan muu laji on yrittänyt toiminnallaan saada sitä suurenmoisen täydellisyyden järjestykseen, jossa kaikella on tarkka paikka, ilman ainuttakaan epäkohtaa, joka epäpuhtaudellaan tahrisi sen valkean lakanan. Lakanan, joka valkaistussa valkeudessaan on niin täydellinen, että sen tahrikoot vain se läpikuultava elämän eliksiiri, jonka voi puhdas ja valistunut yksilö täydellisyyden vallitessa, yleistä yhteenkuuluvuutta ylistäen puhtaalle lakanalle lennättää. Lennättää kuin huojuva puu tuulen mukana vie sadepisarat uuden yhteyden juuriin ja märkänä kohiseva kasvi kasvaa ja kasvaa vailla sen vertaista, kuin suuri ja mahtava luonnon helma on heitetty syrjään ja lähestytään kohti täydellisyyden syleilyä. Niin vuosi 1682 oli suuri vuosi vailla vertaistaan......- -

by: Lusse